Hengissä ollaan ja pääsiäinen.

Hehei, olen hengissä, vaikkei minusta olekaan kuulunut pitkään aikaan mitään :)

Väsymystä on ollut ilmassa viime viikkoina, sekä henkisesti että fyysisesti. Usko on koetuksella lukemisen kanssa ja on todella vaikeaa pitää pää kylmänä, lukea ja tehdä parhaansa ahdistumatta tämän pahemmin. Ahdistusta aiheuttaa lähinnä se, että lukemista ja laskemista riittäisi vaikka millä mitalla ja näen jo nyt, että aika ei tule riittämään, vaikka mitä tekisin :( 

Treeni on kulkenut myös vähän heikosti ja insipiraatio on jokseenkin kateissa. Fitfarmin kymmenen viikon In shape on ohi, se tuli päätökseen viikko sitten, mutta tarkoitus on jatkaa jokseenkin samalla, hyväksi todetulla, treenirytmillä ja ruokavaliolla. 

Mutta nyt on kuitenkin pääsiäisviikonloppu, ihanaa <3 Tarkoitus on ollut ottaa lomaa sekä lukemisesta että treenistä ja ruokavaliosta. Toistaiseksi loma on pitänyt treenin ja ruokavalion osalta, mutta lukemisesta en ole kokonaan malttanut luopua. Väsymystä on edelleen ilmassa joten mekaniikan laskut ovat menneet aivan päin prinkkalaa :( Jospa huomenna kävisin vähän juoksemassa, mutta jättäisin suosiolla laskut laskematta?! 

Toistaiseksi olemme viettäneet pääsiäistä Lahdessa poikaystäväni perheen luona ja minun isovanhempieni luona. Molemissa paikoissa oli meidän lisäksemme muitakin sukulaisia käymässä, poikaystäväni veli perheineen ja minun serkkuni uuden tyttöystävänsä kanssa. Hyvää ruokaa ja seuraa on siis riittänyt <3 Palasimme juuri ihanaan, hiljaiseen, lapsettomaan kotiimme  hengähtämään ja huomenna suuntaamme vielä minun perheeni luo Espooseen viimeiselle pääsiäsidinnerille tällä erää. Ihana tavata kaikki sukulaisia ja rakkaita, mutta ihan kiva, että maanantaina saadaan olla vielä ihan vaan kahdestaan kotona <3 

Jospa nyt osaisin ottaa loppu pääsiäisen myös lukemisen osalta iisisti ja nauttia perheestäni ja alkavasta keväästä :) 

Laittelin vähän kotiinkin kevättä ja pääsiäisjuttuja.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! 

Pika-avautuminen.

Pika-avautuminen eilisestä treenistä. Se oli SURKEA, SÄÄLITTÄVÄ, HUONO!! Vuorossa oli siis olkapäät ja rinta, eikä kroppa toiminut ollenkaan :( Alitin kaikki normaalisti käyttämäni painot JA toistojen määrät. Kysyin jopa viereiseltä bodarilta, että onko salin uusissa painoissa oleva numero puntin kokonaispaino vai toisen kiekon paino?!? Oli kokonaispaino. Urheasti alisuoritin treenin loppuun ja aerobinen päälle. 

Kotona kävin sitten miettimään, että mikä mahtoi olla alisuorituksen syynä.  Huomasin, että viimeisen seitsemän päivän aikana minulla on ollut vain yksi lepopäivä :( Toissa viikonlopun sairastelun jälkeen olen yrittänyt ottaa vähän menetettyjä treenejä kiinni, ja koska aiempi treenirytmini kulki kalenteriviikon mukaan, en ole tajunnut tätä lepopäivien puuttumista. Tänään olisi ollut vuorossa jalkapäivä, muttta sen sijaan kävin tekemässä aamuaerobisen tyhjällä vatsalla. Nyt kirjastoon ihanan esimerkkitsemppari-ihmisen kanssa ja illalla jotain mukavaa, ei saliin tai lukemiseen liittyvää, elämäni suuren rakkauden kanssa <3 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kuvia alkuviikosta.

En malta nyt kirjoitella, vaan käytän aikani paremmin fysiikan laskujen kanssa, mutta tässä viime viikonlopun ja alkuviikon kuulumisia.

Viikonloppuna on nautittu valosta, vaikkakin nenä kirjassa sisätiloissa. Valon fiilistely on jatkunut koko alkuviikon ja tänään onkin kevätpäivän seisaus, kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Pieni sisäinen lepurini pääsi macaronsien kautta valloilleen: porkkana cupcakeseja.  Siskoni kävi sunnuntaina meillä kylässä, joten taas oli hyvä syy leipoa. On muuten kiva ja helppo resepti, rasvaakin tulee vain kuorrutukseen. Loput herkut lähtivät siskoni mukana vanhempieni ja nimpparisankarin iloksi Espooseen. 

Itse herkuttelin viikonloppuna tällä, minttusuklaa pudding.  On muuten hyvää, parempaa kuin normisuklaa.

Maanantaina treenailtiin ja päivitettiin kynnet kevääseen. Eilen lepäiltiin ja tänään on treenattu ja luettu. Perusarkea!

Bikini fitness?

Olen tässä kevään mittaan lueskellut paljon erilaisia treeniblogeja, ammattilaisista vasta-alkajiin. Uskomattomia menestystarinoita ja inhimillisiä ihmisiä upeiden suoritusten takana. Näistä blogeista saa hirveästi tsemppiä ja vinkkejä omaan treeniin ja elämään. No ovat hyvä tuki varsinkin silloin, kun on huonompi päivä meneillään. Niinkuin olen kertonut, niin tähän elämäntyyliin jää nopeasti koukkuun. Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa huomaamaan tuloksia, alkaa janoamaan lisää tuloksia. Uskon, että tämä pätee niin body fitness -kisaajiin kuin laihduttajiinkin. Olen itsekin miettinyt, että jos kerran tykkään treenaamisesta ja viihdyn dieetillä, niin miksi en tekisi tästä tavoitteellista, siis oikeasti tähtäisin johonkin, vaikkapa kisoihin! Oma ihannevartaloni olisi bikini fitness-tyyppinen kroppa eli sopusuhtainen, timmi ja rasvaton, lihaserottuvuudella. Tässä  Bikini Fitness Pro Anna Virmajoki:

Kisaamaan lähteminen ei ole mikään kymmenen viikon superdieetti, vaan se vaatii vähintään vuoden pohjatreenin, todennäköisesti muutaman. Siihen päälle sitten suunnitelmallinen treeni ja dieetti valmentajan kanssa ja loppuun aivan hajottava, tuskallinen, kaiken rasvan polttava kisadieetti. Nyt kun olen lukenut tänä keväänä lavalle astuvien bikini fitness-kisaajien blogeja alan todella ymmärtämään, mitä kisaaminen vaatii. Olen myös tajunnut sen, miten vaikeaa tuohon Virmajoen kuntoon on päästä. Monella kisaajallakin tuntuu olevan omat ongelmakohtansa, joissa läski tuntuu istuvan tai jonka lihakset eivät tunnu kehittyvät, vaikka he treenaavat kuinka paljon. Jos kisadieetillä ja sitä edeltävällä vuosien treenillä ei pääse eroon 'sivupersläskeistä' tai alavatsasta, niin me tavalliset pulliaiset voidaan ihan oikeasti vaan tottua siihen, että jotkut kohdat kropassa vaan on ja pysyy sellasina kuin luoja on ne luonut!! Toki voimme vaikuttaa niihin todella paljon liikunnalla ja herkuttelun määrällä, mutta ongelmakohdat tulevat aina olemaan siellä. Toinen bikini fitness pro Kati Alander sanookin ihan suoraan blogissaan, että bikini fitness kroppaan synnytään! Valitettavasti! Anna Virmajoki syö 9 kertaa päivässä ennen kisoja ja kulkee ennen lavalle menoa hikirätit kainaloissa, koska hänellä on niin nopea aineenvaihdunta ja hiki virtaa ihan itsestään. Itsellänihän riittää, että ajattelen suklaapatukkaa, niin se ilmestyy rasvana 'sivupersläskeihini'. Fyysisen kunnon lisäksi kisaaminen vaatii henkistä kanttia, stressinsietokykyä ja lujaa tahtoa! Harva meistä pystyy viikko tolkulla heräämään ennen viittä aamulla, jotta ehtii treenata kaksi kertaa päivän aikana, käydä töissä ja hoitaa muutakin elämää siinä välissä, ja tekemään tämän kaiken siis hei miinuskaloreilla!! Kroppa ja mieli ovat kisaajilla todella koetuksella loppua kohden!

Nostan kaikille fitness lajeissa kilpaileville hattua ja kumarran syvään, ihan sama, mikä lajeista on kyseessä! Minusta ei välttämättä siihen olisi, ei ainakaan ihan lähi aikoina. Mutta never say never! Ehkäpä, jos treeni-intoni säilyy ja saan sen vuoden-parin pohjatreenin tehtyä, niin otan haasteen vastaan. Toisaalta, kahden vuoden päästä voi elämässä olla jo aivan toisenlaiset haasteet edessä. Jää nähtäväksi.

Isosti onnea kaikille tänä keväänä lavalle astuville!! 

Blogeja, joista mainisin tässä tekstissä: 

http://gousaragou.blogspot.fi/

http://toobigtobeme.blogspot.fi/

http://primebody.blogspot.fi/

http://treeninviemaa.blogspot.fi/

http://annablog.mass.fi/

http://katialander.blogspot.fi/2013/02/kisakuvat-ja-real-life.html

Perjantai-illan huumaa.

Voi että, miten upeista, aurinkoisista talvipäivistä on saatu nauttia tällä viikolla! Kevät on tulossa, vaikkei siltä tunnu pakkasen puremissa poskissa ja halkeilevissa rystysissä ;) Sain muuten ihanan käsirasvan viime jouluna lahjaksi, imeytyy nopeasti ja on tehokasta. Se tuoksuu siltä vihreältä rasvalta, jota lapsena laitettiin pakkassäällä poskiin ettei tule paleltumia. Tiedättehän? Poikaystäväni ei tiennyt. Ei kuulemma Kuopiossa pelätty pakkasta?!? No jokatapauksessa, tästä rasvasta on tullut vakiovaruste tämän viikon aikana.

Tänään oli taas lukupäivä, orgaanista kemiaa. Oli todella, todella vaikeaa piiskata itseni lukemaan, mutta pidin taisaisesti lyhyitä taukoja plus yhden pidemmän salitauon ja pakotin itseni keskittymään. Kyllä se kannatti, sainpahan jotain aikaseksi! Joskus on tällaisia päiviä ja sillon pitää vaan pysyä tiukkana. Jokainen päivä kun ei ole lukupäivä. Ainoa asia, mikä auttoi minua tsemppaamaan oli illan treffit naapurin tytön kanssa, (hyvä ystäväni A, joka asuu tuossa ihan vieressä), mutta raukka oli tullut kipeäksi :( Poikaystäväni on viettämässä iltaa työporukan kanssa, joten sain viihdyttää ihan itse itseäni. 

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt kovasti mieli leipoa, yksi lempipuuhistani, ja nyt siihen oli täydellinen aika ;) Olen kehitellyt päässäni uusia reseptejä ja kerännyt listaa herkuista, joitan haluan testata! Leipoisin mielelläni useinkin, mutta se on vaan meidän kahden huushollissa hyvin epäkiitollista, kun emme kumpikaan oikein raaski herkutella, emme ainakaan kokonaisella kakulla tai tusinalla cup cakeseja ;) Käytänkin yleensä kaikki mahdolliset tilaisuudet hyväkseni ja leivon ystävilleni aina kun mahdollista, brunsseille, juhliin, illanistujaisiin, you name it :) Tänään valitsin päänsisäiseltä listaltani macaronit! Ne ovat tiettävästi todella konstikkaita valmistaa, vaikka raaka-aineiltaan ja valmistusvaiheiltaan kuulostavatkin helpolta. Itselläni on käytössä kokonainen macaron-kirja, jossa reseptit perustuvat alunalkujaan ranskalaiseen reseptiin. Luin tarkkaan vinkit ja ohjeet, ja valmistauduin mielestäni hyvin. Tässä on tulos, kahvi-suklaa macaronit:

Aika hyvä suoritus, eikö!

Ja totuus on, että näitä kauniita oli ehkä kymmenen ja loput näyttivät tältä:

Ja vielä viisikymmentä ruminta, keskeltä haljennutta löytyy roskiksesta :D Eikä tässä vielä kaikki, nuo kauniit ovat kaukana macaroneista :D Ne ovat liian kuivia ja  rapeita, aika kamalia! Tunnustan siis, että ovat nämä kyllä erittäin haastavia! En edes ymmärrä, mikä meni pieleen?!? Ilmeisesti taikinan koostumus ei ollut oikea, mutta millä tavalla se oli väärä? Myös uuni saattoi olla liian kuuma tai pidin pohjia liian kauan uunissa. Tuo suklaatäyte oli onneksi aika nannaa :P Ja puolet siitä kuorrutti meidän keittönlattian ;) 

Tällainen perjantaipäivä ja -ilta teholla! Viikonloppuna tiedossa reeniä ja lisää kemiaa :P Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Ajatuksia päätöksenteosta.

Päätösten tekeminen on todella vaikeaa. Todella, todella vaikeaa. 

Mutta kun päätös on tehty, on sen mukaan eläminen yllättävän helppoa. Päätös on tehty ja sen mukaan eletään, enää ei tarvitse miettiä päätöstä. 

Yrittämällä ei pääse yhtään mihinkään. Yritämmällä ei toisaalta voi myöskään epäonnistua, koska on vaan yrittänyt. 

Jokainen joutuu tekemään elämässään paljon päätöksiä, isoja ja pieniä. Jotkut ovat niin pieniä, ettei päätöksen tekemistä huomaa, jotkut niin suuria, että päätöksen tekemiseen menee kuukausia. Joskus on hyvä, että siihen menee kuukausia. Tulee mietittyä päätöstä tarkkaan. Päätöksen tekemisen jälkeen voi taas vaan elää sen mukaan. 

Jotkut päätökset ovat parempia kuin toiset. Vääriä päätöksiä ei ole, koska jokainen päätös tehdään sen hetken elämän tilanteen, tarpeiden, tietämyksen ja tuntemusten mukaan. Päätöksiä voi kuitenkin katua.

Toistaiseksi en kadu kuin yhtä päätöstä elämässäni. Sitäkään ei kannattaisi katua. Ilman sitä moni hyvä asia olisi jäänyt kokematta. En olisi ehkä nyt tässä. En olisi ehkä tällainen. En olisi minä. 

Mutta miksi päätösten tekemisen pitää olla niin vaikeata?

Levottomuutta.

Olen tosiaan ollut lauantaista asti kovassa flunssassa :( Treenit on jäänyt väliin, samoin työpäivä eilen. Sen sijaan luin eilisen aikana puolitoista biologian kirjaa ;)  Tänään on ollut onneksi jo selvästi parempi olo ja nuhakin alkaa olla kurissa. Tämän illan otan vielä rauhallisesti, mutta huomenna voin varmasti jo mennä töiden jälkeen salille. 

Olen ollut hyvin levoton tämän flunssan ajan. Johtunee siitä, että sängyn pohjalla on paljon aikaa miettiä. Ensinnäkin mietin todella paljon työ/opiskelutilannettani. Unelmieni täyttymys olisi päästä sinne  eläinlääketieteelliseen, mutta on todella epätodennäköistä, että pääsen. Harva pääse ensimmäisellä yrityksellä ja ne, jotka pääsevät lukevat paljon enemmän kuin minä. Tein lukusuunnitelman maaliskuun alussa ja totesin, että minun pitäisi lukea joka ikinen päivä täysipäiväisesti, jotta minulla olisi edes jonkilainen mahdollisuus päästä sisään. Elääkseen on kuitenkin pakko tehdä töissä. Yritän ajatella niin, että lukemistyö ei mene hukkaan, vaan se on jo tehty ensi keväänä, kun yritän uudelleen :)

Jos ja kun, en kuitenkaan pääse sisään tänä keväänä, on minulla jälleen pitkä työ vuosi edessä ja niin kuin aikaisemmin olen kertonut, en viihdy työssäni. Minulla ei ole siinä myöskään mitään etenemismahdollisuuksia, ei työtehtävien eikä palkan suhteen. Olen siis yrittänyt varmuuden vuoksi katsella myös uusia työpaikkoja, niitä ei kovin paljoa ole. Olen katsellut myös harjottelupaikkoja, mutta mitä tapahtuu harjoittelun jälkeen? Entä jos en saakaan jatkoa tai löydä uutta työtä? Ottaisin aika suuren riskin jättäessäni nykyisen tylsän, vakkarityöni. Kannattaako minun hakea uutta työtä vai malttaa nyt vain mieleni ja pysyä vanhassa kunnes pääsen eläinlääketieteelliseen? Entä, jos en koskaan pääse? Pitäisikö minun hakea jonnekin muualle opiskelemaan? Pitäisikö minun kääntää totaalisesti kelkan suuntaa ja alkaa opiskelemaan jotain aivan muuta?? Tradenomeilla ja KTM:llä näyttäisi riittävän töitä.

Ja viimeisimpänä, mutta kevyimpänä huolena treenipläänit loppukeväälle! Fitfarmille on tulossa uusi nettivalmennus Bikini-challenge! Ohjelma kuulostaa houkuttelevalta, se sisältää intensiivistä koko kropan treeniä, salitreeniä plus muuta! Saisin sillä vähän vaihtelua treeniin ja tiukemman dieetin, jotta kesällä olisin oikeasti bikinikunnossa ;) (Kerrankin!) Toisaalta, tykkään nykyisestä treeniohjelmastani ja ruokavaliosta on tullut osa normaalia elämää. Olen myös saanut aikaan tuloksia, lähinnä kropan tiivistymistä, viimeisen kahdeksan viikon aikana (kaksi viikkoa In Shapeä enää jäljellä!!), joten suunta on oikea. Some help here? Päättäkää joku viisaampi mun puolesta :D 

Tällaisia OC-ongelmia tiistai-iltaan :D Olen hei oikeasti kiitollinen ja onnellinen monesta asiasta!!! Mutta saa kai sitä jostain olla huolissaankin!

Naistenpäivä kirjastossa.

Olen ollut todella energinen ja pirteä viimeiset pari viikkoa! Alkuvuosi oli nimittäin älyttömän raskan, en olisi jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. Pirteysero on siis todella huomattava! Todennäköisesti piristymiseni johtuu valon lisääntymisestä, puoli seitsemältä aamulla on hei valoisaa!! Samoin viiden jälkeen illalla!! Mutta yhtä aikaa olen alkanut syömään niitä omegoita, joista avauduin aikaisemmassa postauksessa. Olikohan minulla sittenkin rasvahappojenpuutos?? Omegat ainakin lisäävät keskittymiskykyä ja puutostilat ilmenevät muunmuassa väsymyksenä. Pääasia kuitenkin, että väsymys on helpottanut :)

Eilen vietin lukupäivää vanhemman siskoni kanssa. Menimme Sellon kirjastoon, koska siellä on ilmeisesti enemmän tilaa kuin monessa muussa Espoon kirjastossa ja paljon kivoja lounaspaikkoja. Siskoni valmistautuu viimeisiin ylioppilaskirjoituksiin ja suunnittelee hakevansa opiskelemaan psykologiaa Turkuun ja Tukholmaan. Tuo onnellinen olento, ja se toinenkin, laitettiin pienenä ruotsinkieliseen kielikylpypäiväkotiin ja kouluun, joten he hallitsevat mukavasti molemmat kielet. Tämä on iso etu heille  opiskelupaikkaa haettaessa ja toki myöhemminkin työelämässä.

Minulla oli todella tehokas lukupäivä, enemmänkin olisin jaksanut, mutta kahdeksan tuntia riitti siskolleni. Kävimme Robrts Coffeessa välillä salaatilla ja kahvilla, oli muuten hyvä salaatti treeniystävällisine täytevaihtoehtoineen. Tauon aikana tuli myös hoidettua pakolliset shoppailut ;) 

Uusi asukokonaisuus:

Kirjastosta menin illaksi vielä vanhempieni luokse syömään ja höpöttämään. Mukava perjantai-ilta <3 Paitsi, että ratkesin isoon palaan äidin marenkikakkua!! Se tapahtui todella yllättäen ja salakavalasti, en edes tajunnut, mitä tapahtui. Ja taas on kamala morkkis!! Koskakohan minä opin tämän syy-seuraus -suhteen, repsahtamisesta seuraa paha mieli, ÄLÄ SIIS REPSAHDA TURHAAN!! 

Illalla, kun tulin kotiin, minua odotti tämä:

Rakkaani oli tosin vielä viettämässä Mieskerhon kanssa perjantai-iltaa, mutta jestas, miten huomaavainen se on! Aivan ihana! Tästä tuli niin hyvä mieli <3 

Meidän isi oli myös muistanut kaikkia neljää elämänsä naista (voi raukkaa!!!), joten ruusun viereen pääsi myös tämä:

Myöhästyneet Naistenpäiväonnittelut kaikille ihanille naisille <3

PS. Tänä aamun heräsin nuhanenään :( Minua on vaivanut koko viikon pieni kurkkukipu, jonka oletin katoavan pikku hiljaa. Toisin kävi! Lenkki jää nyt väliin, toivottavasti tauti ei pahene ja pääsen huomenna tekemään hauis-ojentaja -treenin!

PPS. Ainiin, tuunasin pannarireseptiä tänä aamuna lisäämällä taikinaan kanelia, tuli ihan huippuhyvää!!

Kevätretken jälkitunnelmia.

Huuuuuh, vihdoin on toivuttu viikonlopusta! Se sisälsi hyvää ruokaa, juomaa ja ihanaa seuraa <3 Tosin sillä seurauksella, että sunnuntaina oli aika heikko happi ja syöminen sen mukaista. Tuli syötyä liikaa hiilareita, mutta ylipäätään liian vähän. Maanantaina oli ihan kamala olo, turvonnut ja ähky, jonka päällä vielä hirveä henkinen morkkis kahden päivän tankkauksesta :(

Kuvassa on viikonlopun selvitytymispakkauksen sisältö! Ystäväni oli askarrellut kaikille omat pakkaukset, joissa oli kullekin sopivan värinen kynsilakka ja henkilöä kuvaavan Kiroileva siili kortti ;)

                                                                                 

Pakko suositella molempia ruokapaikkoja, joista pääsin nauttimaan viikonlopun aikana. Ensinnäkin Kiilan brunssi oli hintalaatusuhteeltaan erinomainen! Noutopöydästä löytyi kivasti erilaisin lämpimiä ja kylmiä brunssiherkkuja perinteisestä pekonista kasvispiirakkaan, salaatteja ja pikku naposteltavia unohtamatta. Lisäksi tilan valoisuus ja sijainti Mannerheimintien yläpuolella takasin raikkaan ja cityhenkisen ympäristön nautiskeluun.

                                                                                          http://ravintolakiila.fi

Illallispaikkamme, Turkulainen Smör, on rankattu tänä vuonna Suomen parhaiden ravintoloiden listalla sijalle 17. Eikä turhaan! Valitsemamme Yllätysmenu sisälsi aivan uskomattoman ihania makuja! Itsehän en pidä valkoisesta kalasta, jota löytyi kahdestakin eri annoksesta illallisen aikana, molemmat annokset olivat aivan taivaallisia! Olen iloinen, etten esittänyt kala-allergista, vaikka mielessä kävi  ;)

Illallisen päätteeksi kävimme vielä E.Ekblommin tunnelmallisessa kellaribaarissa drinkeillä ja suuntasimme sieltä sitten Turun Dynamoon. Kukaan ei tiennyt paikasta mitään, mutta sitä oli suositeltu meille jatkopaikaksi. Paikka oli todella hauska ja rento, siellä soi todella monipuolinen musiikki vanhoista klassikoista kappaleisiin, joita emme ikinä olleet kuulleet, mutta joita oli todella hauska tanssia. Paikan pukukoodi oli lähinnä isot imagolasit, ruutupaidat ja converset, ei pikkumusta ja korkkarit. Erotuimme ehdottomasti joukosta, mutta sehän ei meitä hidastanut ;)

Sunnuntaina saapui väsynyt, mutta onnellinen tyttönen kotiin ja vietti loppuviikonlopun oman rakkaan kainalossa! Vielä maanantai kului toipuessa, joten käytin treenistä vapautuneen illan tapaamalla erästä ystävääni ja käymällä osteopaatilla. Kerron tästä ehkäpä toisessa postauksessa enemmän. 

Trrrrrrreeeenihehkutusta.

En ole vielä ehtinyt edes kertoa viime viikonlopun kuulumisia, mutta nyt on vaan pakko hehkuttaaa!!! Viime viikonloppuisen kolmen päivän levon ja melkein yhtä pitkän tankkauksen jälkeen on treeni kulkenut tällä viikolla ihan mielettömän hyvin, siiiiiis aiiiiiivan mielettömän hyvin!! Jokaisena treenipäivänä olen päässyt lisäämään painoja, toistojen määrää tai molempia!! Takana tähän mennessä  selkä-takareisi-pakara, rinta-olkapää ja kaiken huipentumana tämän päiväinen etureisi-takareisi -treeni, joka meni paremmin ja isommilla painoilla kuin ikinä!! Tuo jalkapäivä on tuottanut minulle eniten tunnontuskia, sillä olen kokenut todella hankalaksi saada itsestäni tarpeeksi irti, tehdä treenin niin loppuun etten oikeasti kävele, mutta tänää se onnistui!! Itku kävi silmässä ja viimeinen askelkyykky ei enää yksinkertaisesti noussut, niin loppuun onnistuin itseni vetämään. Fiilis on huikea!!! Ihan kuin huomaisin myös peilissä kehitystä, erityisesti yläkroppa näyttää hieman muokkaantuneelta, ei paljon  mutta vähän, jeee :D Tämä on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä!!! 

Treenikuulumisia.

En ole vähään aikaan kertonut treenikuulumisia, joten päivitelläänpä niitä.

Käyn siis 4 kertaa viikossa salilla ja lisäksi teen 3 aerobista. Treeni on sujunut lähiakoina oikein hyvin. Tuntuu, että joka viikko yksi treenipäivä takkuilee ja sujuu selvästi huonommin kuin edellisellä viikolla ja saa mielen maahan. Tällöin pyrin miettimään, mikä meni pieleen ja miten parannan treeniä seuraavalla viikolla. Tärkeää on myös nollata tuo mieli seuraavaan päivään mennessä ja lähteä uuteen treenipäivään puhtaalta pöydältä ja voittaja fiiliksellä. Yleensä seuraavalla viikolla tuo 'huono' treenipäivä sujuukin sitten erityisen hyvin ja voin lisätä painoja tai toistoja. :) 

Aloin pari viikkoa sitten pitämään treenipäiväkirjaa, johon pyrin laittamaan painojen lisäksi myös fiilikset ja parannusehdotukset. Joskus on treenin jälkeen jäänyt sellainen fiilis, että tehoja olisi pitänyt  saada enemmän irti, joten laitan heti ylös ideat, mitä teen seuraavalla viikolla eri tavalla. Päiväkirjan avulla olen alkanut kiinnittämään myös enemmän huomiota tekniikkaan. Joskus painot saavat junnata jonkin aikaa paikallaan, mutta keskityn tekniikkaan, asentoon, liikkeen laajuuteen tms. ja hups, miten saankin treenistä paljon intensiivisemmän ja tehokkaamman! 

Välillä pullistelen peilin edessä treenin jälkeen ja olen sitä mieltä, että tuossa ja tuossa alkaa erottua lihaksia ja juu ihan selvästi olen kaventunut tästä ja tästä! Toisena päivänä sitten taas mietin, että miten voi olla, että mitään ei tapahdu vaikka teen kuinka paljon töitä sekä salilla että keittiössä. Totuus on kuitenkin se, että minun treeniprojektini on vasta alussa. Olen nyt treenannut tällä intensiteetillä 7 viikkoa, moni muu 7 kuukautta tai 7 vuotta. Painot, joita käytän, ovat säälittävän pieniä ammattilaisiin verrattuna, mutta jokainen kilon lisäys painoissa on suuri asia minulle. Ja jokainen kilon lisäys tarkoittaa edistymistä ja tuloksia. Toivottavasti vuoden päästä katselen treenipäiväkirjaani ja iloitsen siitä, miten paljon olen edistynyt. 

Tavoitteenani on tällä hetkellä urheilullisempi, lihaksikkaampi vartalo. Ja erityisesti alakroppa, josta olen aina vain unelmoinut katsellessani naisten lehtiä ja mikroshortseja kaupoissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt oikean keinon saavuttaa tämän alakroppaunelman. Jos seitsemässä viikossa jo huomaan tiivistymistä, niin ajatella, mitä saan aikaan vaikkapa puolessa vuodessa. Kiinteät reidet eivät siis enää ole unelma vaan tavoite!

Sihteerimme töissä kysyi minulta eilen, että milloin 'treeni- ja dieettikuurini' loppuu. Vastasin hänelle, että ei se tällä kertaa taida loppua :)

PS. Rannesuojat olivat ihan huippujuttu tänään hauistreenissä!! Painot vaan kasvoi ja treeni luisti!!!   

      Olen niiiin koukussa tähän elämäntyyliin!!