Positiivista ajattelua.

Onpa ihanaa, kun on kesä!

Tää on nyt yrittänyt keskittyä kaikkeen hyvään ja positiiviseen. Yritän muistella, mitkä asiat teki tämän onnelliseksi ja iloiseksi ennen pääsykokeisiin lukemista ja duunihuolia. Yritän myös keskittyä siihen, että nautin vaan tästä hetkestä - on se sitten kiireetöntä seinän tuijottelua kotisohvalla, ihoa polttava aurinko, mummin ja papan jutut mökillä tai hyvä ystävä terassilla. 

Plääni alkoi toimia heti paremmin, kun vietin viikonlopun isovanhempieni kanssa mökillä <3 Sauna, järvi, mansikat ja isovanhemmat palauttaa kummasti levottoman sielun takaisin perusasioiden äärelle ja auttaa ymmärtämään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.

Muistin myös yllättäen (no okei, minua muistutettiin) tuon kuumiksen, joka jakaa kanssani kodin ja elämän. Olen koko kevään keskittynyt itseeni ja minun lukemiseen ja minun työhuoliin ja minuun, minuun, minuun, niin etten ole edes tajunnut, miten paljon joku muukin on keskittynyyt minuun ja tukenut minua, minua, minua! Aion nyt keskittyä myös enemmän meihin ja häneen, koska myös hän tarvitsee minun huomiotani ja me tarvitaan omaa aikaa. Hänpä tässä elämässä juuri on oikeasti tärkeä.

Minä ja hän.

Kävin kesän ekalla lenkillä vanhempieni kanssa sunnuntai-iltana. Viimeksi olen juossut ulkotiloissa joskus viime kesän lopulla ja juoksumatolla ehkä maaliskuussa?! Varoittelinkin juoksukumppaneitani, että saatan piiputtaa vartissa, mutta en kuulkaa piiputtanut!! Hölkyttelimme pitääpystyäpuhumaan-vauhdilla 45 minuuttia ja oli muuten tosi mukavaa! Lenkin krunaasi sauna ja uinti, jonka jälkeen tämä nukahti kotimatkalla autoon kuin pieni lapsi.

Salitreeni on myös rullannut tasaisesti ja varmasti kesätreenirutiinilla: kolme salia viikossa ja pari aerobista. On muuten jännä juttu, että vaikka salille tarvitseekin raahautua vain kolme kertaa viikossa, on se itseasiassa neljää kertaa vaikeampaa. Laiskuus ruokkii laiskuutta. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän saa aikaan pienemmässä ajassa. Huolimatta suurista taisteluista laiskamatoa vastaan on treeni sujunut todella hyvin, kunhan salille on vaan hirveän vaituksen ja tekoitkun saattelemana päästy. Alakropan painot ovat palanneet entiselleen ja yläkroppa ei ole enää kaukana niistä, ja hyvällä tsempillä olen jaksanut treenata, jeee :D

En muista olenko maininnut, että kesällä otetaan treenin lisäksi renommin myös syömisten kanssa. Arki ruoka muistuttaa hyvin pitkälti terveellistä kaavaa, mutta valmentajan kanssa puhuttiin, että jätskiä ja mansikoita saa syödä ja terasilla silloin tällöin käydä. Sovittiin, että kiristellään sitten syksyllä, kun ei ole muutakaan tekemistä ;) Ihan vain halusin tämän varmistaa, ettei kukaan vaan kuvittele, että olen joku yli-ihminen joka ihan huvikseen pysyy Jutta-dieetillä koko kesän ;)

PS. En päässyt eläinlääketieteelliseen tänä vuonna. En ollut yllättynyt tuloksesta, vaan osasin odottaa sitä kyllä. Tottakai toivoin ihmettä viimeiseen asti :)