Kiire

Hätä keinot keksii! Viime perjantaina matkalla salilta tapaamaan ystäviä. Kaupasta tarttui mukaan välipala ja deodorantti unohtuneen tilalle. Menee se rahka naamaan haarukallakin, jos lusikkaa ei ole saatavilla. Aina ei kuitenkaan ole tällaisia MacGyver-päiviä ;)

Tiedättekö, kun kaikissa laihdutusohjelmissa, blogeissa ym. paikoissa sanotaan, että 'ota omat eväät töihin', 'suunnittele päiväsi niin, että voit syödä kolmen tunnin välein', 'se on omasta tahdosta kiinni' ?!?

No ei *ttu aina välttämättä ole! 

Joskus on niitä päiviä, kun tulet ajoissa töihin, että ehdin varmasti kaiken. Tuleekin pari yllättävää puhelua, konsultaatiota, asioiden selvittämistä ja olet jo kymmeneltä myöhässä aikataulusta. Kaikki ei mene niinkuin suunnittelet ja olet itseasiassa koko loppu päivän myöhässä aikataulusta. Hotkaiset lounaan vartissa, kolme tuntia sen jälkeen, kun olit suunnitellut sen syöväsi, ja todellakin neljä tuntia siitä, kun kolme tuntia aamiaisesta oli kulunut. Juokset myös koko iltapäivän. Toteat viideltä, että jokin asia meni aeeevan päen prinkkalaa, kiitos kiireen ja sen tuoman huolimattomuuden. Päätät pusertaa silti vielä pari juttua, että loppuviikko ei olisi ihan näin kamala. Kello on puoli seitsemän, olet tehnyt lähes yksitoistatuntisen työpäivän. Lounaasta on kuusi tuntia. Ja juuri tänään jäi se välipalarahka ja hedelmäsose kotiin. Eipä sillä, et olisi niitä ehtinyt syödäkään. Raahaudut bussipysäkille ja istut ensimmäistä kertaa koko päivänä 4 minuuttia tekemättä mitään.

Joskus on vaan näitä päiviä, joskus. Ja joillain näitä päiviä on ihan liian usein. Ei se mitään. 

Toisaalta, näitä päiviä saaattaa olla tässä viikossa vielä kolme.

Näissä päivissä voi olla myös jotain hyvää. Esimerkiksi se, että joku on tehnyt ruuan valmiiksi kotona niin, että voit istua suoraan pöytään ja syödä sen missatun välipalan ja illallisen edestä, 

kiitos kuumikselle <3

Laittaisin tähän nyt ihanan kuvan, siitä tosi hyvästä avocado-mozzarella-kana-salaatista, mikä mua kotona odotti, mutta söin sen. Ennen kun ehdin edes ajatella valokuvaa, saati miten kivalta se näyttäisi täällä blogissa. Laitan siis kuvan toisesta tän kesän saalaatista. Se tän päivänen oli kyllä parempi. 

Tänään oli tarkotus myös mennä salille. En todellakaan mene. Lenkille ehkä tekisi mieli. En jaksa sitäkään. Tuijotan elottomana seinää, koska voin, eikä kukaan häiritse. Katson lohdutukseksi mielikuvitustutkijoita telkkarista, nauran paljon, mutta pelottavan paljon ne muistuttavat todellisuutta.